Olipa kerran tyttö jonka perhe oli kuollut auto-onnettomuuddessa. Tytyö asui metsässä lähellä vanhaa, hylättyä sairaalaa. Tyttö oli rakentanut itselleen pienen mökin laudan pätkistä, kivistä ja risuista. Tyttö oli saanut rahaa myymällä polttopuita lähialueen ihmisille. Voi vain kuvitella kuinka kurjaa tyttö raukalla oli. Joka yö kuului sairaalasta ääniä, ovien narinaa, tuskanhuutoja sekä kiljaisuja, joka täysikuulla taas metsässä rapisi ja tömisi. Aina täysikuun aikaan Tyttö lähti lähimmäisen kaupan pihalle yöpymään, hänoli rakentanut sinnekkin pienen kotoisan majan jossa vketti aina pari yötä. Aina kun tyttö meni takaisin metsämajaan oli kaikki siellä aivan sekaisin. Siellä kävi aina joku. Kaikista oudointa oli se että kaikki tavarat olivat sotkussa mutta sotkija oli laittanut kaikki tavarat aina samoilla paikoille joka täysikuulla. Kerran tyttö ei saanut yöllä unta hän valvoi lähes koko yön. Noin 2 aikaan kuului ovelta koputusta. kop kop kop. ulkona mutisi joku. Kop kop kop. taas mutinaa. sitä jatkui auringonnousuun asti. Kun tyttö viimein avasi oven seuraavana aamuna hän näki jotain karmaisevaa. Koko metsä oli täynnä ruumiita joka puolella, joka suunnassa, joka paikassa. Kun tyttö yritti juosta karkuun hän törmäsi johonkin mitä ei ennen ollut. Kuului kiljaisu ja viimein tyttö näki taas oman perheensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti